Taktiikkaa: Suojan käyttäminen - teoria

Suojan käyttäminen - teoria

Jokaisessa turvallisuusalan ammattilaisen kohdalle sattuvassa kohtaamisessa on vaarallisuuden potentiaali. Etukäteen ei voida varmuudella tietää, mikä kohtaamisista on vaarallinen, joten toimintamallit on muodostettava sellaisiksi että riskit saadaan minimoitua. Paitsi että oikeiden taktiikoiden rutiininomainen käyttäminen parantaa työturvallisuutta, se tarjoaa lähes rajattomasti taktista harjoitusta. Eräs tapa toimia taktisesti oikeaoppisesti on huomioida suojan käyttäminen.

Tämä moniosainen artikkeli pureutuu suojan käyttöön perusteita syvemmälle. Tarkoituksena ei ole opetella ulkoa, montako senttimetriä kuivaa mäntylautaa eri kaliiberin luodit läpäisevät, vaan aihetta lähestytään periaatteiden tasolla, jopa hieman filosofisesti. Artikkelin ensimmäisessä osassa puhutaan suojan käyttämisestä yleisellä tasolla, ja seuraavissa osissa käsitellään eri suojatyyppejä ja niiden käyttämistä.


Suojatyypeistä
Perinteisesti suoja on jaettu kahteen kategoriaan: kovaan suojaan ja näkösuojaan. Tämä jaottelu on muuten periaatteessa toimiva, mutta se jättää paljon asioita kokonaan suoja-ajattelun ulkopuolelle. Olen laajentanut kategorioiden määrää perinteisestä, pyrkimyksenä laajentaa suojankäyttöajattelua.

Omassa luokituksessani suojaa on kuutta tyyppiä: perinteiset kova suoja eli ballistinen suoja ja näkösuoja eli visuaalinen suoja. Näiden lisäksi uusia suojalajeja ovat dynaaminen suoja, aggressiivinen suoja, spatiaalinen suoja ja kognitiivinen suoja.


Yleistä suojista
Tämän artikkelin jatko-osissa esitellään kaikki kuusi suojatyyppiä. Suojan lajeja ei ole laitettu paremmuusjärjerstykseen, eikä sitä oikein edes voi tehdä. Korkean heinikon käyttäminen näkösuojana saattaa hyvinkin olla järkevämpää kuin ison siirtolohkareen taakse hakeutuminen, mikäli lohkareen taakse pääseminen edellyttäisi useiden kymmenien metrien kulkemisen avomaastossa pelkkään dynaamiseen suojaan turvautuen. Lähitaistelussa mikään edellämainituista suojatyypeistä ei välttämättä olisi kovin hyvä valinta, vaan tällöin aggressiivinen suoja voisi olla paras vaihtoehto.

Toinen huomionarvoinen seikka on, että suoja määritellään aina suhteessa uhkaan. Lauta-aita on kova suoja jousipyssyllä aseistautunutta henkilöä vastaan, mutta kivääriä vastaan se on näkösuoja. Pimeys voi antaa täydellisen näkösuojan ilman valaisinta kulkevaa ihmistä vastaan, mutta se ei estä koiraa havaitsemasta piileskelevää kenttäsikaa.


Harjoittelusta
Jos kenttäsika toimii jokaisessa työtehtävässä ja asiakaskohtaamisessa taktisesti oikeaoppisesti, hän saa kuin huomaamattaan taktista harjoitusta rutiininomaisten tehtävien hoitamisen ohella. Harjoitusta tulee luultavasti paljon enemmän kuin kukaan voisi edes kuvitella erikseen järjestetyissä harjoituksissa saavansa.

Ylimääräistä harjoitustakin tärkeämpää on se, että kohtaaminen on kuin vahingossa tullut hoidettua mahdollisimman työturvallisesti, vaikka tilanteen vaarallisuusarvio olisi mennyt pieleen. Jos kenttäsian toiminta on aina kuin suoraan taktiikan oppikirjoista, tämän kimppuun hyökkäämistä suunnitteleva kohdehenkilö ei välttämättä saa kaipaamaansa tilannetta hyökätä, vaikka laput silmillä kulkeva pussihousu ei olisi edes huomannut tilanteessa mitään uhkaavaa.


Teksti: Seppo Vesala

(Tämä teksti on muokattu alun perin Kontrollin numeroissa 4/2011 ja 5/2011 julkaistusta 2-osaisesta artikkelista).