Taktiikkaa: suojan käyttäminen, osa 2 - ballistinen suoja

Suojan käyttäminen, osa 2: ballistinen suoja

Ballistinen suoja on suojatyypeistä perinteisin, ja joissakin lähteissä ainoa, jotä käsitellään suojista puhuttaessa.


Perinteet kunniaan: Kova suoja
Kun puhutaan suojan käytöstä, varmasti ensimmäisenä mieleen tulee kova suoja, eli hyökkääjän ja puolustajan välissä oleva fyysinen este, joka pystyy pysäyttämään luodin tai muun hyökkäyksen. Kova suoja tulee tutuksi viimeistään armeijassa, missä taulukoista tutkitaan, paljonko puunrungolla tai tuliaseman suojavallilla täytyy olla paksuutta jotta se voisi pysäyttää vihollisen rynnäkkökiväärin luodin. Usein suoja-ajattelu jääkin tälle tasolle, ajattelun ollessa kaikki tai ei mitään -tyyppistä. Ajatellaan, että jos luoti ei pysähdy kovaan suojaan, siitä ei ole hyötyä.

Tosiasiassa erityisesti pistoolikaliiberisten luotien teho on varsin heikko, ja niiden tehoa on pyritty parantamaan suunnittelemalla luodin rakenne siten, että luoti käyttäytyy optimaalisesti osuessaan kohteeseen; toisin sanottuna optimoimaan luodin terminaaliballistisia ominaisuuksia. Jos luoti joutuu läpäisemään kovan esteen, sen toiminta muuttuu ja teho luultavasti heikkenee sen lisäksi, että itse esteen läpäiseminen vie osan luodin liike-energiasta. Esimerkiksi auton sivuikkuna ei luultavasti pysäytä luotia, mutta ikkunaan osuessaan luoti saattaa sirpaloitua. Tällöin yksittäisten sirpaleiden kyky vahingoittaa kohdetta on huomattavasti alentunut verrattuna tilanteeseen, jossa luoti olisi pysynyt ehjänä.

Kovasta suojasta puhuttaessa tulee huomata myös päällekkäisten suojien kasvanut suojausvaikutus. Jos normaalien suojaliivien päälle pukee raskaat suojaliivit ja sen lisäksi suojautuu luotikilven taakse, suojien yhdistelmä saattaa pysäyttää luodin johon yksikään suojaväline ei purisi yksinään. On tosin huomattava, että esimerkiksi II-luokan suojaliivi ei muutu III-luokan suojaksi, vaikka niitä pukisi useamman kerroksen päällekkäin, mutta mikäli luoti joutuu läpäisemään ensin kovan suojan, luodin terminaaliballistiset ominaisuudet saattavat heikentyä oleellisesti, jolloin myös luodin läpäisykyky suojaliiviä vastaan on saattanut heikentyä huomattavasti - kuten edellisessä kappaleessa todettiin.

Ei vain ampuma-aseita vastaan
Keskustelua suojan käytöstä ei luonnollisesti tule rajoittaa koskemaan ainoastaan ampuma-aseita. Terä- ja lyömäaseita vastaan suojan löytäminen on huomattavasti helpompaa ja kenttäsika voi jopa käyttää suojaa siten, että kohdehenkilö ei edes huomaa asiaa. Esimerkiksi veitsellä aseistautunutta kohdehenkilöä puhutettaessa tulee pyrkiä sijoittumaan siten, että kohdehenkilön ja kenttäsian välissä on jokin este joka estää puukkomiestä hyökkäämästä. Tällainen este voi olla esimerkiksi verkkoaita tai pysäköity ajoneuvo, mutta huomaamattomimmillaan se voi olla esimerkiksi paksu lumihanki, jonka läpi kulkeminen hidastaa hyökkääjää niin paljon että kenttäsika ehtii ryhtyä tilanteen vaatimiin toimenpiteisiin.

Edellä mainittujen asetyyppien ulkopuolelle jäävät erilaiset improvisoidut heittoaseet, jotka usein jäävät suoja-ajattelussa kokonaan huomioitta. Heittoaseet ovat kuitenkin realistinen uhka, sillä hyökkääjän kannalta on henkisesti huomattavasti helpompaa heittää kenttäsikaa jollakin esineellä kuin esimerkiksi lyödä puukolla. Heiton voi tehdä pitkän etäisyyden päästä ja ihmisjoukon tarjoaman anonymiteetin suojista. Lisäksi heittäjän ei tarvitse varsinaisesti kohdistaa hyökkäystään ketään tiettyä henkilöä vastaan, vaan riittää että heitto suuntautuu esimerkiksi vartija- tai poliisirykelmää kohti. Kaiken lisäksi erityisesti ilta-aikaan sopivia heittoaseita on saatavilla sitä mukaa kun känniääliö saa niitä juotua tyhjiksi – ja joissakin tapauksissa täytenä heitetty pullo on myös heittäjän kannalta parempi vaihtoehto, koska tällöin välttyy juomasta ala-arvoisen makuista tarjousolutta.


Kovan suojan käyttämisestä
Kohdehenkilöä tai -paikkaa lähestyttäessä kannattaa huomioida reitin varrella olevia suojia. Näin toimittaessa sopiva perääntymispaikka on jo valmiiksi mietittynä, mikäli tilanne yllättäen muuttuu sellaiseksi, että suojaan hakeutuminen on järkevä ratkaisu.

Pelkkää suojien katseella etsimistä parempi ratkaisu on, että kohdetta lähestytään suojasta toiseen liikkumalla. Tätä ei tarvitse tehdä heittäytymällä suojasta toiseen, vaan sovittamalla oma kävelyreitti siten, että matkan varrelle osuu useita suojaksi kelpaavia paikkoja. Tämä on tärkeää siksi, että stressitilanteessa ihminen pyrkii poispäin tilanteesta pääsääntöisesti käyttämällä samaa reittiä, jota pitkin on paikalle tullutkin. Tällöin pelkkä sopivien suojapaikkojen katseella rekisteröinti ei välttämättä riitä.

Nyrkkisäännön mukaisesti, suojan takana oltaessa tulee varoa olemasta liian lähellä suojaa, esimerkiksi talon seinää. Suojassa kiinni oleminen ei pääsääntöisesti tarjoa mitään etua verrattuna siihen, että ollaan suojan takana, mutta esimerkiksi käsivarren mitan verran irti siitä. Jos kohdehenkilö hyökkää heitto- tai projektiiliaseen avulla, suojamateriaaliin osuvat hyökkäykset saattavat aiheuttaa kimmokkeita tai sekundaariprojektiileja – seinästä irtoavia sirpaleita – jotka kimpoavat loivassa kulmassa seinästä, ja osuvat sitä suuremmalla todennäköisyydellä kenttäsikaan, mitä lähemmäksi seinää tämä on hakeutunut.

Suojassa kiinni oleminen saattaa aiheuttaa putkinäköä, jonka johdosta kaikki huomio kiinnitetään havaittuun uhkaan, jolloin muita ympäröiviä uhkia ei havaita niin helposti, tai jo havaitut saatetaan jopa unohtaa. Jos suojana käytetään esimerkiksi yhtenäistä aitaa tai muuria, suojan takapuoli on tarkastamatonta aluetta jolla toinen, vielä havaitsematta jäänyt kohdehenkilö saattaa piilotella. Mikäli kenttäsika on hakeutunut aitaan kiinni, piilossa oleva kohdehenkilö voi päästä huomaamatta kosketusetäisyyden päähän.

Suojassa kiinni oleminen altistaa myös suojaan takertumiseen, sekä konkreettisesti että kuvainnollisesti. Suojasta on helppo hakea henkistä turvaa, ja mitä enemmän suojassa ollaan kiinni, sitä suurempi on vaara että suojasta ei osata lähteä tilanteen niin vaatiessa. Jos suojan taakse on äkillisesti mentävä kokonaan piiloon, kiinni suojassa oleva saattaa takertua esimerkiksi vaatteistaan kiinni suojamateriaaliin, erityisesti jos suojaan sukeltamista vaativa tilanne tulee äkillisesti ja pulssi hakkaa korkealla. Lopuksi, mitä kauempana suojasta ollaan, sitä pienemmällä liikkeellä päästään siirtymään kokonaan suojan taakse, tai sieltä pois.

Käsivarren mitta irti seinästä on nyrkkisääntö, ja kuten kaikkia nyrkkisääntöjä, sitä voidaan rikkoa tarpeen mukaan. Syitä, joiden takia suojassa kiinni oleminen on järkevää, on useita.

Hyökkäyksen tulokulmasta johtuen käytetty suoja ei välttämättä tarjoa riittävää suojaa, ellei olla kiinni suojassa – esimerkiksi silloin jos hyökkäys tulee yläviistosta. Tällainen tilanne voi tulla eteen esimerkiksi silloin, jos hyökkääjä heittelee kenttäsikaa kivillä korkeakaarisilla roikkuheitoilla, tai jos hyökkääjä on talon katolla.

Jos hyökkääjiä on useampia, ainoa keino pysyä kunnolla suojassa saattaa olla painautuminen tiiviisti kiinni suojaan. Tähän rinnastettavia tilanteita ovat, jos kohdehenkilön tarkkaa sijaintia ei tiedetä, tai jos kohdehenkilö pystyy liikkumaan katseilta suojassa sivusuunnassa; esimerkiksi muurin takana.

Myös suojan ympäristö saattaa vaikuttaa suojan käyttämiseen: Suojan takana ei välttämättä yksinkertaisesti ole riittävästi tilaa etäisyyden ottamiseksi, tai kauaksi suojan taakse sijoittuminen asettaisi kenttäsian jollekin muulle vaaralle alttiiksi; esimerkiksi se pakottaisi kenttäpossun keskelle ajorataa.

Myös valaisinta käytettäessä on usein parempi olla kiinni suojassa, sillä liian kaukana suojan takana oltaessa oman lampun valokeila osuu helposti edessä olevaan suojaan, ja esimerkiksi vaaleasta talon seinästä heijastuva valo häikäisee valon käyttäjää itseään. Sen lisäksi valokeilan osuminen edessä olevaan suojaan luo varjoja juuri sille alueelle, minne valoa nimenomaan halutaan.


Tekstin seuraavassa osassa puhutaan visuaalisesta suojasta.

(Tämä teksti on muokattu alun perin Kontrollin numeroissa 4/2011 ja 5/2011 julkaistusta 2-osaisesta artikkelista).

Teksti: Seppo Vesala