Nelijalkainen varashälytin

Nelijalkainen varashälytin

Tämä artikkeli tuo esiin yhden näkökannan siitä, millaista elämä on, kun talossa asuu koira tai koiria. Koirasta on moneksi, ja kun turvallisuusalan lehteen tässä kirjoitetaan, ainakin sivutaan sitä, millainen koira on hyvä hankinta omaksi ja kodin turvaksi ja mitä sen kasvattamisessa kannattaa ottaa huomioon.

Heti alkuun teen muutaman asian selväksi. En ole kouluttanut koirilleni suojelua, minun koirillani ei ole mistään lajista minkäänlaista menestystä, en ole minkään sortin koiran kouluttaja vaikka lempiohjelmani onkin Koirakuiskaaja. Tuon tässä artikkelissa omia näkemyksiäni mm. siitä, millaista on koiran pennun hankkiminen ja sen kanssa eläminen, mitä koiran pitäminen maksaa, mihin koiran hankkiessaan sitoutuu, mitä iloa tai hyötyä koirasta voi olla jne. Toivottavasti siis ne, jotka ovat harkinneet koiran hankintaa joko ihan lenkkikaveriksi tai vaikkapa talonvahdiksi, saavat tästä artikkelista käytännön vinkkejä ennen suuren päätöksen tekoa.


MIKSI HALUAN KOIRAN?

Koira voi elää jopa yli 15-vuotiaaksi, joten ennen koiran hankintaa tulisi olla kristallinkirkkaana mielessä, miksi koira halutaan. Hetken mielijohteesta koiraa ei kannata, eikä mielestäni saa hankkia. Mikä on hyvä tai huono syy hankkia koira, on vaikeaa sanoa. On kuitenkin selvää, ettei esim. oman miehisyyden lisäämiseen kannata koiraa hankkia. Täysin ääliömäistä on myös hommata koira, koska naapurillakin on. On olemassa todella paljon hyviä syitä, miksi koira kannattaa hankkia ja niitä pitää jokaisen puntaroida tarkasti ennen hankintaa.


MIKÄ ROTU?

Koirarotuja on olemassa pilvin pimein ja sekarotuisetkin ovat oma vaihtoehtonsa. Joten näillä tiedoilla varmasti jokaiselle koirasta kiinnostuneelle löytyy sopiva ”malli”. Koiran rotu määrittelee joskus hieman, joskus hieman enemmän sitä, miten koira käyttäytyy tai millaista aktiviteettia koira vaatii. Rodun valinnassa tullaan siihen, miksi koira halutaan. Jos haluat koirasi olevan rauhallinen ja pärjäävän vähällä liikunnalla, älä ota esim. saksanpaimenkoiraa tai rhodesiankoiraa. Jos taas haluat kätevän kokoisen koiran pieneen yksiöösi, unohda tanskandoggit ja irlanninsusikoirat. Tee riittävästi taustatyötä selvittääksesi millaisia rodunomaisia käytöstapoja ja vaatimuksia haluamallasi rodulla on. Jos mahdollista, haastattele sellaisia ihmisiä, jotka omistavat haluamasi rodun koiria, sillä heiltä kuulee monesti sellaisia ohjeita, joita ei kirjoista tai netistä opi. Rodulle ominaisia käytöstapoja voivat olla esim. äärimmäinen vahtivietti, kaivaminen, jäljestäminen, riistan perässä juoksentelu ym. Jos koiralta haetaan jotain käyttötarkoitusta, näitä asioita kannatta puntaroida. Ei ole rottweilerin vika, ettei se välttämättä osaa noutaa ammuttuja vesilintuja kovinkaan hyvin tai ei joka paikat tuhoavaa belgianpaimenkoira malinoisia saa syyttää siitä, että se on otettu asumaan neljän seinän sisälle ilman minkäänlaisia fyysisiä ja henkisiä haasteita.

Mikäli koira halutaan mm. siksi, että siitä toivoisi saavan valppaan vahdin kotiinsa tai turvaa pimeille lenkkipoluille, muutamia rotuja on syytä tuoda esille. En lähde tarkemmin erittelemään eri rotujen ominaispiirteitä, vaan listaan alla joitain yleisesti tiedossa olevia koirarotuja, joilla on korkea vahti- tai suojeluvietti;

• dobermanni
• rottweiler
• saksanpaimenkoira
• bullmastiffi
• bokseri
Lista ei missään nimessä ole kaikenkattava ja on olemassa paljon muitakin sellaisia koirarotuja, jotka soveltuvat em. tarkoituksiin.

Vaikka oltaisiinkin hankkimassa elämän ensimmäistä koiraa, ja koiran pääasiallinen ”käyttötarkoitus” olisi vahtiminen ja suojelu, kannattaa kuitenkin pitää mielessä se, etteivät kaikki rodut sovellu ensimmäiseksi koiraksi. Monesta rodusta annetaan näin ymmärtää ja osan kohdalla tuo suositus onkin kohdallaan. Kuitenkin on selvää, että loppukädessä homma on siitä kiinni, minkälainen ihminen koiran ottaa ja miten hyvin koiralle määrätään rajoja, annetaan koulutusta, liikuntaa jne.

Yksi koirarotu, jota tässä artikkelissa käsitellään hieman tarkemmin, on saksanpaimenkoira. Tämä johtuu vain ja ainoastaan siitä, että kyseisestä rodusta allekirjoittaneella on kokemusta. Tarkemmin sanottuna kokemusta on saksanpaimenkoirien omistamisesta kymmenen vuoden ajalta ja kolme koiran osalta.

Saksanpaimenkoira on erittäin energinen, parhaimpina päivinä todella viisas, kuuliainen, valpas, palvelualtis ja reviiritietoinen. Lisäksi olen vahvasti sitä mieltä, että saksanpaimenkoira voi olla yksi parhaista ja luotettavimmista roduista elämään lapsiperheessä. Saksanpaimenkoira on paljon muutakin, mutta tuossa ehkä nuo tärkeimmät. Niin kuin kaikki muutkin koirat, saksanpaimenkoira vaatii päivittäistä liikuntaa. Ja sitä sakemanni tarvitsee enemmän kuin moni muu rotu. Mitään vähimmäisvaatimuksia en kerro, mutta sen verran voi kertoa, että kannattaa varautua vähintään tunnin mittaiseen päivittäiseen lenkkiin ja pariin pienempään ulkoiluhetkeen. Aikuisen ja terveen saksanpaimenkoiran kanssa voi harrastaa kävelyn lisäksi monenlaista muutakin liikuntaa, kuten juoksua, pyöräilyä, rullaluistelua, uintia, pulkan vetoa jne. Vain mielikuvitus on rajana ja koira oppii helposti uutta. Liian vähäinen liikunta voi näkyä koirasta monin tavoin. Tilapäinen liikunnan puute näkyy yleensä koiralla ylivilkkautena, joka voi olla todella hermoja raastavaa. Pidempiaikainen liikunnan puute voi altistaa erilaisille sairauksille, aivan kuten ihmisilläkin. Lisäksi koiratkin lihovat helposti, jos liikunta on vähäistä. Kaiken kaikkiaan koiran päivittäisestä liikunnansaannista huolehtiminen maksaa itsensä takaisin monella tavalla.


VAHTIKOIRA

Aiemmassa kappaleessa listasinkin jo muutamia vahtikoiriksi soveltuvia rotuja, mutta myös monet muut koirarodut soveltuvat ns. talonvahdiksi. Vaikka koira oltaisiinkin hankkimassa vain vahdiksi, tulisi muistaa, että koira on laumaeläin. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että sen henkisen hyvinvoinnin kannalta sillä tulisi olla mahdollisuus viettää laatuaikaa myös laumaan kuuluvien ihmisten kanssa. Koiralle ei riitä, että se kytketään liekaan jonnekin pihan nurkkaan ja jätetään sinne.

Koiran vahtimisviettejä ja tapoja on monia ja monesti näihin vaikuttaa eniten koiran rotu ja jossain määrin myös sukupuoli. Monet koirarodut kykenevät puolustamaan reviiriään niin tehokkaasti, ettei isännän tai emännän karate-taitoja tarvita itäblokin keikkamiehiä vastaan. Tällaiseen toimintaan kykenee aiemmin listatut koirat sekä esim. kaukasianpaimenkoirat, anatolianpaimenkoirat, pitbullit, belgianpaimenkoirat, tanskandoggit ym. Toki yksilökohtaisia eroja voi näkyä esim. pelottomuudessa ja kovuudessa, mutta pääsääntöisesti näin.

On olemassa myös sellaisia vahtikoiria, jotka eivät kykene syömään murtomiestä samalta seisomalta, eivätkä välttämättä edes pienellä viiveellä. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö niitä voisi kutsua vahtikoiriksi. Moni rotu on käytökseltään hyvin valppaita ja tarkkaavaisia sekä suojeluhaluisia, joten uhkaavasta vaarasta ilmoittaminen on hyvinkin herkässä. Monesti tämä kykenemättömyys vastustajan täydelliseen eliminointiin johtuu näiden rotujen pienestä koosta. Tällaisia rotuja ovat mm. cairnterrierit ja pinserit sekä ylipäätään kaikki ne rodut, jotka eivät juokse ovikellon soitua emännän käsilaukkuun piiloon. Esimerkiksi cairnterrierin omistaminen on siinä mielessä kätevää, että 7-kiloisena se syö murto-osan siitä mitä esim. saksanpaimenkoira syö ja sen kuljettaminen vaikkapa autossa on huomattavasti helpompaa. Ainut huomioitava seikka on se, että vahtikoirana tällainen koira tarvitsee ihmisen apua rosvojen kiinniotossa. Näkisin kuitenkin, että välttääkseen ylimääräiset syytteet, on viisasta antaa vahtikoiran olla lähinnä pelotteena tai ilmoittamassa mahdollisista luvattomista tunkeilijoista. Jo ison vahtikoiran olemassaolo ja haukku laittavat useamman tunkeilijan harkitsemaan kahdesti tekemisiään.

Vaikka olisitkin tarkkaan harkinnut koiran hankkimista, tehnyt runsaasti taustatöitä selvittääksesi sinulle sopivaa rotua ja päätynyt siihen, että haluat itsellesi vahtikoiran, muista Koirakuiskaaja Cesar Millanin teesi; ”Koira tarvitsee päivittäin liikuntaa, kuria ja hellyyttä. Tässä järjestyksessä.”


PENNUN HANKINTA

Internet on pullollaan koiran hankintaan liittyviä ohjeita ja myös koiranpennun hankintaan liittyvää tietoa on runsaasti saatavilla. Suosittelen perehtymään netin tarjontaan näissä asioissa, sillä tässä pennun hankintaa koskevassa luvussa käsittelen sellaisia seikkoja, joita ei ihan joka sivustolla muisteta mainita.

Olen alle listannut sellaisia asioita, joita koiranpennun kanssa tulee lähes poikkeuksetta eteen jossain vaiheessa. Uudelle koiran omistajalle ne ovat varmasti sellaisia seikkoja, jotka on ihan kiva tietää etukäteen.

• pentu todennäköisesti puree kaikkea ensimmäiset viikot (mitä isompi rotu, sitä isompi tuho)
• pentu ei ole sisäsiisti luovutusikäisenä (vanhemman pennun osalta tilanne voi olla toinen), varaudu siis jätösten keräilyyn ja intensiiviseen sisäsiistiksi opettamiseen
• pennun maitohampaat ovat todella terävät ja tekevät kipeätä osuessaan esim. varpaaseen, huomioitava erityisesti lapsiperheissä
• pentu voi monesti pahoin autossa ja saattaa näin ollen tilanteesta riippuen joko oksentaa tai ulostaa
• varaudu siihen, että tuhoamisvimman takia joudut tekemään muutoksia kodissasi; teippaamaan sähköjohdot piiloon, nostamaan kasvit ulottumattomiin, laittamaan kengät oven taakse piiloon jne.
• varaudu myös siihen, että kaiken varautumisen jälkeen pentu hajottaa paikkoja välillä paljonkin ja kokemukseni mukaan tämä käytös vähenee siinä yhden ikävuoden tienoilla, joskus aiemminkin
• pienen koiranpennun on annettava levätä rauhassa kun se on sitä vailla; erityisesti huomioitava lapsiperheissä
• ruokailu ym. rutiinien tulisi olla erityisen säännöllisiä ja säntillisiä pentuaikana, sillä toistuvat rutiinit tuovat turvallisuuden tunnetta

Näiden asioiden lisäksi on monia muitakin asioita, joita pennun kanssa eläessään oppii ja kokee. Muista myös pennun kanssa Koirakuiskaajan teesi sekä pidä eläinlääkärin ja myrkytyskeskuksen numerot puhelimessasi tallennettuna.


RAHANMENO

Yksi asia jota ei koiranettisivuilla kerrota on se, kuinka paljon todellisuudessa koiraan saa palamaan rahaa. Toki tämä rahan palaminen on kiinni mm. tuurista, omasta panostuksen määrästä sekä koiran rodusta, mutta olen listannut alle sellaisia asioita ja muistista kaivettuja noin-summia, joita olen joutunut pulittamaan omistaessani kymmenen vuoden aikana yhteensä viisi koiraa. Mukana on kertaluonteisia maksuja sekä säännöllisesti toistuvia maksuja.

• koiran vakuutus vuosimaksu 200 eur (saksanpaimenkoira)
• koiran ruokasäkki 15kg 40 eur (kestää aikuisella uros saksanpaimenkoiralla n. 1 kuukauden)
• säännölliset eläinlääkäritarkastukset, joissa mukana rokotukset a´80 eur yksityisellä eläinklinikalla
• koiran vatsalaukun kiertymän leikkaus päivystyksessä lauantai-iltana 1800 eur
• hoitotoimenpiteet ja lääkitys irrallaan olleen toisen koiran pureman jälkeen 150 eur (purema oli vain pieni hampaan jälki silmän vieressä)
• narttukoiran kastrointi 400 eur
• punkkipannat kahdelle koiralle kesän ajaksi 57 eur
Näiden maksujen lisäksi koiran omistaja voi varautua pulittamaan esim. lonkkakuvauksista, uroskoiran kastroinnista, erilaisista onnettomuuksien aiheuttamista vammoista, korvatulehdusten hoidoista jne. Jos jotain olen vuosien varrella oppinut, on se, että kannattaa jemmata hieman rahaa sivuun sekä pitää koiran vakuutukset voimassa.


KOIRAN ELINYMPÄRISTÖ

Lähes kaikki koirat sopeutuvat elämään ihmisen kanssa siellä, missä ihminenkin elää. Kuitenkin koiran elinympäristöllä on merkitystä mm. siinä, kuinka sosiaalinen koirasta tulee tai kuinka usein saa kuulla koiran aiheuttaneen naapureille päänvaivaa olemalla koira.

Kerrostaloonkin voi ottaa koiran, kunhan huolehtii koiran riittävästä liikunnan ja muiden virikkeiden saannista. Varmaankin itsestään selvää on, että jos vahtikoirarotua ollaan hankkimassa, olisi hyvä olla jotain mitä vahtia. Muutakin siis kuin pieni kerrostaloyksiö, jossa ei kunnolla mahdu edes kääntymään. Omakotitaloasuminen on koiran kannalta paras vaihtoehto monestakin eri syystä. Omakotitalon piha toimii vahtikoiran työmaana, leikkikenttänä tai vaikka koulutuspaikkana. Lisäksi pihalle voidaan rakentaa vaikka koiralle häkki ja koppi, jossa se voi oleilla, mikäli kyse on ulkona viihtyvästä rodusta.

Jotta omakotitalon pihasta saa mahdollisimman suuren hyödyn irti, kannattaa se aidata kauttaaltaan. Aidan rakentamisessa kannattaa huomioida ensisijaisesti se, että aita on riittävän korkea. 120cm korkea aita ei käytännössä edes hidasta koiran karkaamista. 150cm aita alkaa olla jo kohtuullisen hyvän korkuinen, mutta silloinkin pitää olla tarkkana koiran hyppimisen kanssa ja kitkeä se heti pois jos sellaista havaitsee. Talvella, kun lunta voi olla puoli metriä tai ylikin, aidan yläreuna tulee luonnollisesti alemmas. Tämäkin kannattaa ottaa huomioon. Poliisikouluaikana rikosoikeuden tunnilla minulle kerrottiin, millainen aidan on oltava, jos haluaa välttyä korvausvelvollisuudesta siinä tapauksessa, että joku tulee pihaasi ja koira esim. puree. Aidan oltava niin korkea, ettei sen yli pääse ihminen ilman apuvälineitä. Lisäksi portissa tai porteissa tulee olla selvät koirasta varottavat merkinnät. Näin siis kukaan ei voi vahingossa tulla pihaan, vaan joka kerralla tilanne on se, että ihminen tulee pihaan tietäen minne astuu. Vähän niin kuin ”pysäköimällä hyväksyt ehdot” -tyyppisesti...

Jos koiralle laittaa ulkotarhan, suositteli saksanpaimenkoiran kasvattaja minulle, että verkon tulisi olla vähintään kaksi metriä korkea. Näin ollen koiran voi melko huoletta jättää tarhaan vaikka työpäivän ajaksi. Koiralla tulee tällaisessa tapauksessa kuitenkin olla sään pitävä suoja, minne mennä. Samoin koiralla tulee olla riittävästi raikasta vettä saatavilla. Tarhan sijoittamista kannattaa harkita myös tarkasti. Suoraan päiväauringon paisteeseen ei tietenkään kannata tarhaa laittaa, eikä niin lähelle tontin rajaa, että ohikulkijat pääsisivät koiraa härnäämään. Netistä löytyy myös suosituskokoja ulkotarhoille, riippuen koiran koosta ja/tai koirien määrästä. Meillä kaksi täyskasvuista saksanpaimenkoiraa ovat 6x4 metrin kokoisessa tarhassa, jossa on kaksi metriä korkeat verkot ympärillä. Lisäksi tarhassa on lämpöeristetty kahdelle koiralle sopiva koppi, joka on asennettu siten, että se on kokonaan tarhan ulkopuolella, etteivät koirat pääse puremaan sitä tai kiipeämään sen katolle. Tarhan aitaan on tehty kopin oven kokoinen reikä ja verkko on kiinnitetty tukevasti kopin oven karmeihin. Meillä kuitenkin tarhaa käytetään vain, kun olemme töissä tai meille tulee kylään sellaisia ihmisiä, jotka joko pelkäävät koiria, tai ovat niille hyvin allergisia.

Vaikka koiralla olisi kuinka monta tuhatta neliötä aidattua pihaa hyvänsä, tarvitsee koira silti päivittäisiä lenkkejä isännän tai emännän, eli laumanjohtajan kanssa. Koira on vaeltajatyyppiä, eikä sen energiaa pura pihalla edes takaisin käyskentely läheskään niin tehokkaasti kuin pitkäkestoinen lenkki.


KOIRAN KOULUTTAMINEN

Niin kuin aiemmin mainitsin, en ole mikään koiran kouluttaja. Omille koirillemme olemme opettaneet perustottelevaisuutta ja arkikuria ja rajoja. Ei siis mitään taikatemppuja tai rosvojen kiinniottamista. Näin ollen en aio kertoa kouluttamisesta montaakaan asiaa. Jos kuitenkin aiot kouluttaa koiraasi vaikkapa suojeluun, tulisi se tehdä asian osaavan ohjaajan avustuksella, eikä esimerkiksi omalla takapihalla käyttäen omaa emäntää maalimiehenä. Tällaistakin on nähty. Suosittelen ottamaan yhteyttä paikalliseen koirayhdistykseen ja tiedustelemaan mieluisia koulutussuuntia.

Jokaisella koiralla olisi hyvä olla jonkinlainen perustottelevaisuus opetettuna. Näin vähennetään riskiä siitä, että koira esim. pääsee karkuun ja aiheuttaa kylän raitilla kaaosta. Jos perusasioiden kouluttaminen koiralle on hakusessa, suosittelen edelleen osaavan tahon konsultointia.


LOPUKSI

Harkitse tarkkaan koiran hankkimista ja puntaroi kaikkea sitä, mitä koiran omistamiseen liittyy. Pidä huolta koirastasi oikealla tavalla, äläkä inhimillistä eläintä liikaa, niin saat varmasti koirasta hyvän ystävän ja vahdin.


Aiheesta on keskustelua foorumilla: viewtopic.php?f=4&t=25

(Tämä teksti on julkaistu alun perin Kontrollin numerossa 1/2014. Teksti julkaistaan tässä kirjoittajan pyynnöstä ilman nimeä.)