Miksi poliisi ei tutki edes selviä juttuja?

Syksyn aikana lehdissä on ollut esillä useita tapauksia, joissa poliisi ei ole selvittänyt jotakin sinänsä pientä omaisuusrikosta. Uutisarvoisia näistä tapauksista on tehnyt se, että kussakin tapauksessa asiaomistajat ovat selvitelleet rikosta itse, ja saaneet selville tekijän, tai ainakin varteenotettavan epäillyn. Tästä huolimatta poliisi ei ole jatkanut rikoksen selvittämistä, vaan tutkinta on lopetettu.

Tämä kuulostaa välinpitämättömältä toiminnalta poliisin taholta, mutta miten asia todellisuudessa on?

Otetaan esimerkkinä tapaus, jossa liikehuoneistoon murtauduttiin ja sieltä anastettiin erinäistä omaisuutta. Vasta kuukauden kuluttua puhelinlaskun tultua kävi ilmi, että anastetun omaisuuden joukossa oli ollut myös puhelin ja siihen kuuluva liittymä. Puhelimella oli muun muassa useita kertoja ostettu virvoitusjuomia eräässä kauppakeskuksessa olevasta juoma-automaatista. Ostoja oli tehty yhteensä yli tuhannella eurolla, joten vahingot eivät olleet vähäiset.

Asianomistaja oli selvitellyt asiaa ja kauppakeskuksen valvomosta oli kerrottu, että eräs nuorisojoukko oli ostanut juomia samoina aikoina jolloin puhelinlaskussa oli veloituksia kyseisestä automaatista. Vartijan kertoman mukaan valvontakameran kuvat olivat selkeät ja niistä voisi tunnistaa henkilöitä. Kauppakeskus ilmoitti, että he luovuttavat valvontakameran tallenteet poliisille niitä kysyttäessä.

Tämän lisäksi puhelimella oli tilattu aterioita kotiinkuljetuksella, joten tätä kautta voisi saada selvitettyä tilaajan osoitteen. Osoitetta ei kuitenkaan suostuttu kertomaan kysyjälle, mutta luvattiin kertoa se poliisille.

Asianomistaja luovutti tietonsa jutun tutkinnanjohtajalle ja odotti että syylliset saatetaan vastuuseen teoistaan; hänhänhän oli käytännössä tutkinut jutun valmiiksi. Asianomistaja oli kertomansa mukaan käyttänyt selvittelyyn alle puolet työpäivästä, joten hämmästys oli suuri, kun poliisi noin puolen vuoden kuluttua ilmoitti keskeyttävänsä jutun tutkinnan tuloksettomana.

Emme tiedä tapauksesta muuta kuin mitä lehdessä on kerrottu, eikä tiedossa ole esimerkiksi mitä tutkintatoimia asialle on tehty. Tapaus joka tapauksessa herätti jonkin verran keskustelua poliisien suljetussa Facebook-ryhmässä. Siellä eräs kokenut massarikostutkinnan tutkija kommentoi poliisin massarikostutkinnan tilaa tämän tapauksen valossa. Teksti on kopioitu tähän sellaisenaan, olen ainoastaan lisännyt hakasulkeisiin selityksiä, sekä parantanut tekstin kappalejakoa.
Hannu Kortelainen kirjoitti:Esimerkkitapauksessa asianomistaja oli käyttänyt asian alustavaan selvittämiseen vajaa puoli työpäivää, arvoidaan esim 3 h.

Juttuvuorossa (24H) tutkintaryhmälle tulee sisään esim 150 uutta tutkittavaa juttua, jotka jakautuvat yksittäsille tutkijoille siten, että yhdelle tutkijalle juttuvuorossa tulee tutkittavaksi esim 30 juttua. Juttuvuoroon liittyvässä työkierrossa [6 päivää, sisältää myös vapaapäivät, jonka jälkeen tulee uusia tutkittavia juttuja] on työtunteja keskimäärin 32 h. Jos tutkija tekisi jokaiselle tutkittavaksi jaetulle jutulle tuollaisen alustavan selvitystyön, niin se tekisi 90 h, mikä on jo kolminkertainen määrä todellisuudessa käytettävissä olevaan työaikaan. Ja tämä vasta esiselvitykseen käytetty aika.

Asianomistajan kauppakeskuksen turvamieheltä saaman tiedon mukaan kuvat olivat selkeitä ja nuoret helposti tunnistettavissa. Todellisuudessa valvontakameran kuvat ovat varsin harvoin oikeasti selkeitä. Toisaalta, vaikka kuva olisikin selkeä, niin se ei vielä kerro, kuka siinä kuvassa on.

Toisaalta jos kuvassa on joukko nuoria, niin kertooko kuva, kuka heistä käytti juuri sitä älypuhelinta, jolla tilaukset tehtiin. Sitten on vielä ihan eri juttu, että kuka sen puhelimen oli alun perin sieltä toimistosta anastanut. Sitä kauppakeskuksen valvontakamera ei varmuudella kerro.

Kun tuon asiaomistajan mainitseman pienen jutun kaikki tutkintatoimet ja kuulustelut on saatu pakettiin, niin vähintään 27 jaettua juttua on jäänyt vaille huomiota.

Ymmärrän, että asianomistajalle hänen oma juttunsa on se maailman tärkein juttu, mutta reaaliteetit nyt vaan ovat mitä ovat :(
Nuo esimerkin luvut kertovat käsittääkseni realistista kuvaa massarikostutkinnan tilasta. Esimerkissä siis pelkkä epäiltyjen kuvien saaminen veisi enemmän aikaa kuin mitä yhden jutun tutkimiseen on keskimäärin aikaa, ja siinä vaiheessa tutkijalla olisi hallussaan ainoastaan joukko epäiltyjen kuvia, mutta ei vielä yhtäkään nimeä, puhumattakaan että juttu olisi lähelläkään selvitettyä.

Kun täysin selvältä tai selvitetyltä tuntuva rikos ei tunnu ratkeavan, on ymmärrettävää että rikoksen uhri turhautuu tilanteeseen. Tilanteesta ei kuitenkaan tule ensimmäisenä syyttää tutkijaa, vaikka tämä vaikuttaisikin laiskalta ja haluttomalta selvittämään juttuja. Tutkija tuskin itsekään on tyytyväinen tilanteeseen, missä poliisin on yksinkertaisesti pakko keskittää hyvin rajalliset tutkintaresurssinsa vain muutamaan harvaan tapaukseen.

Teksti: Seppo Vesala